Kirjoittaessani urakkatyöskentelystä sivusin pikaisesti Bloomin kehittelemää Mastery Learning –mallia. Bloom esitteli kehittämäänsä opiskelumallia jo 60–luvun lopussa, mutta Bloomin mukaan monet opettajat löytävät mallista tuttuja piirteitä, joita he ovat soveltaneet luokkahuoneissaan jo ennen varsinaiseen opetusmalliin tutustumista.

Mastery Learning – mallin perustana on ajatus, että opettajat haluavat antaa yksilöllistä opetusta oppilailleen, mutta luokkahuonetilanteessa yhteen oppilaaseen keskittyminen on liki mahdotonta, ilman että loput 20+ oppilasta jäisivät paitsioon tai aiheuttaisivat häiriötä. Yksilöllinen eteneminen ja itsenäinen teorian opiskelu voisivat olla ratkaisu, mutta tällöin on Bloomin mukaan vaarana, että vain motivoituneimmat ja hyvillä oman toiminnan säätelyn taidoilla varustetut oppilaat oppivat tarkoitetun materiaalin järkevässä ajassa. Luokkahuonetodellisuus yhdistettynä opetussuunitelman vaatimuksiin tekee yksilöllistämisestä haastavaa. Bloomin Mastery Learning – malli onkin suunniteltu luokkiin, jossa opettajalla on 30+ oppilasta ja lukujärjestyksessä tietyn aineen opetukseen on varattu x määrä tunteja.

Bloom koki ongelmalliseksi sen, että oppilas, joka menestyi huonosti opetusjakson jälkeisessä kokeessa, todennäköisesti menestyi jatkossa vielä huonommin tai ainakin yhtä huonosti, sillä monet opetusjaksot rakentuivat toistensa päälle. Tällöin pohjan jäädessä hataraksi oppilaan oli hyvin vaikea menestyä hyvin jatkossa. Maaliviivalla pidetyn loppukokeen lisäksi oppilailla tulisikin olla mahdollisuus varikkopysähdykseen matkan varrella, jonka aikana arvioitaisiin minkälaisilla jatkotoimenpiteillä oppilas hallitsee opetusjakson asiat jakson päätteessä.

Bloomin Mastery Learning-malli

Bloomin Mastery Learning-malli

Oppilaat osallistuvat opetusjaksoon, jonka jälkeen heidän osaamistaan arvioidaan. Ne oppilaat, jotka eivät pääse ”mastery” tavoitteeseen (80-90% materiaalista hallinnassa), jatkavat kohti lisäopetusta ja koe A:ta vastaavaan koe B:hen, jossa tavoitteena on materiaalin riittävä hallinta. Sillä aikaa oppilaat, jotka eivät tarvitse lisäopetusta saavat erilaisia, mielekkäitä eriyttäviä ”enrichment” –tehtäviä aiheeseen liittyen. Kun kaikki oppilaat ovat suorittaneet mastery-tason, he siirtyvät yhdessä opetusjakso 2:een. Mallissa oppilaat opiskelevat yhteistoiminnallisesti ja samanaikaisesti. Se, miten edistymästä arvioidaan tai minkälaisia opetusjaksot ovat, jääköön kunkin opettajan harkinnan varaan. Bloomin mukaan Mastery Learning– mallia voi soveltaa monin eri tavoin, jotta sen avulla voidaan parhaiten edistää oppilaiden oppimista ja ymmärryksen kehittymistä.

Kuulostaa aika tutulta? Bloom kirjoittaakin, että Mastery Learning – menetelmä antaa systemaattisemman tavan toteuttaa vanhoja tuttuja opetustapoja. Oma tuleva 1. luokkani opiskelee matematiikkaa unkarilaisella Varga–Némenyi–menetelmällä, joka on toiminnallinen ja opettajajohtoinen. Menetelmän toivon kehittävän oppilaiden matemaattista ajattelua sekä innostaa heitä myös ”puhumaan matematiikkaa” ja ”tekemään matematiikkaa” yhdessä muiden oppilaiden kanssa. Tavoitteena on rakentaa oppilaille vahva pohja, jonka päälle on hyvä rakentaa koulun pedagogiikalle tyypillistä urakkatyöskentelyä unohtamatta kuitenkaan toimintavälineitä ja tutkivaa otetta. Alkuopetuksessa kynä-paperi-kokeet eivät ole kauhean mielekkäitä, joten oppilaiden edistymisen arviointina (vrt. koe A) riittänee opettajan ja erityisopettajan (tai vanhempien) arvio. Erityisopettajan viikottaisessa noppakerhossa osa oppilaista saa vielä lisävahvistusta tarvitsemissaan sisällöissä ja lisäksi koululla on oman opettajan pitämä luokkatasot ylittävä matikkaklinikka. Suunnitelmissa on myös viikottainen pelipuolituntinen, jossa kummioppilaat saavat viettää sisävälkän pienen ryhmän kanssa opettaen ekaluokkalaisille erilaisia lautapelejä. Lautapelivälkkä antaa sekä kummioppilaille vastuuta, että opettaa perheiden arjesta katoavia pelitaitoja: nopan silmäluvun verran liikkumista pelilaudalla sekä pelin lukemista ja taktikointia.

Enää muutama viikko koulun alkuun, toivottavasti se on rentouttava niille, jotka vielä haluavat lomailla täysillä ja motivoiva ja innostava niille, jotka jo orientoituvat oppilaiden saapumiseen!

 

Guskey, T. R. (1985). Implementing Mastery Learning – with a foreword from Benjamin S. Bloom.